Lymfaterapia

Lymfaterapia on fysioterapian erikoisala, jolla hoidetaan eri syistä syntyneitä turvotuksia ja niiden seurauksia sekä vaivoja tai sairauksia, joiden yhtenä oireena on turvotus. Lymfaterapian päätehtävä on elvyttää imusuonten toimintaa. Imusuonisto, jonka toimintaa lymfaterapialla tuetaan, on verenkierron kanssa rinnakkainen kuljetusjärjestelmä. Sen tärkein tehtävä on poistaa kudoksista kapillaari (pienten verisuonien) aineenvaihdunnan seurauksena sinne jäänyt neste- ja valkuaisaine-kuorma. Lymfaterapiassa hoidettavissa ongelmissa imusuoniston kuljetuskapasiteetti on laskenut tasolle, joka on riittämätön kudoksiin jääneen kuorman poistamiseksi. Seurauksena on imusuoniston mekaanisesta vajaatoiminnasta johtuva valkuaisainerikas turvotus, lymfaödeema. Sen syyt voivat olla primäärejä (imusuoniston synnynnäinen kehityshäiriö) tai sekundaareja (imusolmukkeiden poisto ja sädetys, laajat imusuonistoa vahingoittaneet muut operaatiot, traumat tai toistuneet infektiot; yleensä erysipelas l. ruusu). Lymfaterapia siis vähentää turvotusta, lievittää kipua ja rentouttaa. Aikainen terapian aloittaminen tuottaa parhaimmat hoitotulokset, mutta myös pitkälle edenneissä tapauksissa voidaan turvotusta aina vähentää.

Lymfaterapian käyttöaiheita ovat turvotukset, vammat, arvet ja säärihaavat. Lymfaterapian vasta-aiheita, jolloin terapiaa ei voida toteuttaa, ovat akuutti infektio eli tulehdus, syvä laskimotukos ja pahanlaatuiset kasvaimet, joiden hoito on kesken.

Lymfaterapian otetekniikka on hyvin kevyttä. Otteet ovat tasaisia ja rytmisiä noudattaen imusuonten omaa supistustoimintaa. Lymfaterapiaa käytetään yksinomaisena hoitona tai yhdistettynä muuhun hoitoon esim. fysioterapiaan. Lymfaterapia on myös ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, johon voi tulla ilman lääkärin lähetettä.

Lymfaterapia vaatii kohtalaisen pitkiä hoitoaikoja ja hoitojaksoja. Terapian kesto ja terapiatiheys riippuvat mm. sairaudesta / vammasta, potilaan iästä, potilaan yleiskunnosta sekä hoitoalueen laajuudesta.